| Minusta. |
|
© 11.12.1999, Olli Rantapuska |
Mielipiteitä / Hiljaa hyvä tulee
Elämme ehkä muutoksen aikaa, mutta loppujen lopuksi aina voidaan sanoa, että asiat muuttuvat. Maailmassa tuskin on ollut hetkeä jolloin mikään ei olisi muuttunut ja kehittynyt eteenpäin.
Ihmistä pidetään nykyään muutoksen kantavana voimana, ja se on tietyssä mielessä tottakin. Ihminen on vaikuttanut maapallon tapahtumiin viime aikoina yhä enemmän. Ihmisellä on mahdollisuudet muokata ympäristöään hyvinkin laajasti, mikä kuitenkin johtaa helposti tietämättömyyden ja piittaamattomuuden kautta vakaviinkin seurauksiin. Miten meidän elämämme vaikuttavat planeettamme tai koko maailmankaikkeuden tulevaisuuteen?
Ihminen on hyvin likinäköinen. Useimmat ihmiset ajattelevat ensisijaisesti vain itseään ja omaa hyvinvointiaan, vaikka hoitaisivatkin omaatuntoaan antamalla joskus rahaa keräyksiin ja ostamalla vapaan kanan munia.
Ihmisillä on erilaisia maailmankuvia. Jotkut näkevät vain maanpäällisen elämän, joissakin tapauksissa jopa vain oman elinympäristönsä. He voivat vielä olla sopivasti urautuneita päivittäisiin rutiineihinsa, joiden ulkopuolella he harvoin käyvät.
Tämä urautuminen johtaa ennen pitkää mielenterveydellisiin ongelmiin, mutta se ei ole edes ainoa negatiivinen seuraus. Jos ei ole käsitystä suuremmasta maailmasta, ei voi ottaa sitä huomioon omassa toiminnassaan. Tästä seuraa yleensä vastoinkäymisiä.
Mikä sitten on elämän tarkoitus? Miksi me olemme täällä, miksi synnymme, miksi kuolemme, miksi kirjoitamme piskuisia mielipiteitämme toisten luettavaksi Internetiin? Valitettavasti kukaan ei varmasti tiedä, mutta hyviä arvauksia on esitetty. Itse ateistina en usko että mikään jumala olisi antanut meille erityistä tehtävää.
Näin ollen ihmisten pitäisi itse miettiä mitä sitä tekisi. Onneksi minä olen miettinyt sen sinun puolestasi, joten sinun ei tarvitse vaivata päätäsi :)
Tulin siihen tulokseen että jos ihmiselle ei tiettävästi ole määrätty mitään erityistä päämäärää, tulisi sellaista yrittää etsiä. Voidaan siis ajatella, että elämän tarkoitus on elämän tarkoituksen itsensä etsiminen. Vaikka tämä ehkä kuulostaa hieman nurinkuriselta, käytännössä se on helppo toteuttaa.
Ihminenhän on luonnostaan utelias. Tutkimalla ympäristöämme löydämme yhä uusia asioita, keräämme uutta tietoa maailmankaikkeudesta sekä suuressa että pienessä mittakaavassa. Minusta elämän tarkoituksen etsiminen toteutuu samalla kun muutoinkin tutkimme maailmaa jossa elämme. Jos elämän tarkoituksen voi selvittää, se tuskin avautuu aivan ilman lähtötietoa - järkevintä on kerätä ympäristöstään niin paljon tietoa kuin vain mahdollista.
Olen siis tutkimuksen ja sitä myötä kehityksen kannalla. Useinhan kehitys ja tutkimus kulkevat käsi kädessä: tarkemmat tutkimukset vaativat parempaa tekniikkaa, jota voidaan kehittää tutkimustulosten perusteella.
Eli jos et keksi mitään tekemistä, rupea tekemään tieteellistä tutkimusta. Se ei voi olla pahasta.
Edellisessä kappaleessa piilee kuitenkin pieni ongelma, joka ehkä tulikin mieleesi sitä tutkaillessasi. Vaikka nimittäin tutkimus sinänsä ei ole yleensä suuri ongelma, ja sitä voidaan harjoittaa laajassakin mittakaavassa, kehitys ei aina ole yhtä ruusuinen seurauksiltaan.
Kehitys tuo mukanaan sivuvaikutuksia. Nykyinen teollisuus on kehityksen tulosta, ja se on antanut meille paljon hyvää. Kuitenkin se on niinikään aiheuttanut suurta haittaa muunmuassa luonnolle, ympäristölle ja jopa monille ihmisille. Ydinvoimalat ovat kehityksen tulosta, ja hiilivoimaloihin verrattuna mahtavia saavutuksia luonnon kannalta, mutta ne ovat silti vaarallisempia kuin ihmiset haluaisivat.
Mitä ihmiset sitten haluavat? Minusta tuntuu että he eivät ole kuitenkaan valmiita luopumaan kehityksen hedelmistä, mutta ne mahdollistavasta koneistosta kyllä mielellään päästäisiin eroon, koska tiedetään että se aiheuttaa pysyviä seurauksia esimerkiksi maapallon ilmastoon. Kehityksen ongelma vaikuttaakin olevan se, että sen saavuttamiseksi käytetty tekniikka on liian kehittymätöntä.
Jonkin aikaa asiaa mietittyäni alkoi selvitä, että syynä ongelmiin on ennen kaikkea kiire. Se näkyy monissa yhteyksissä, mutta kiire tuntuu erityisesti teollisuusmaissa, joissa kaiken pitää tapahtua mieluiten jo eilen. Kiire uusien asioiden soveltamisessa käytäntöön, suunnittelemattomuus ja ajattelemattomuus kostautuu aina myöhemmin tavalla tai toisella.
Aika on kallista, ja raha on kaikki kaikessa. Tehokkaan toiminnan täytyy aina tuottaa mahdollisimman paljon rahaa, jopa jatkuvasti enemmän, ja sen pitää mielellään pystyä myös nopeutumaan kehittyvän ja halventuvan tekniikan avulla.
Jonkun täytyy olla eri mieltä, minäkin olen. Silti nykyinen teollisuus tuntuu pitkälti pyrkimään ainoastaan suurempiin voittoihin ja pienempiin kustannuksiin. Se ei merkittävästi kiinnitä huomiota toimintatapoihin tai niiden muuttamiseen, paitsi jos se merkitsee kustannusten laskua esimerkiksi korvaamalla ihmisiä automaatiolla.
Koska jatkuva kiire ja kilpailu pakottaa kaikki samaan junaan, muunlaisilla periaatteilla on hyvin vähän jalansijaa. Jos maailman voisi pysäyttää hetkeksi, sen tekemällä saisi aikaan paljon hyvää. Jos lakkaisimme pakonomaisen kiirehtimisen ja alkaisimme ajatella mitä todella haluamme, voisimme alkaa todella kehittyä. Kiireen vuoksi monet todella urautuvat omaan putkeensa, eivätkä enää näe suurempaa kuvaa ympärillään.
Maailman kehityksen kannalta meillä ei ole mitään kiirettä! Ihminen on elänyt maapallolla vasta pienen hetken planeetan historiaan suhteutettuna, eikä uskonnollisista ennustuksista huolimatta ulkoista suurta maailmanloppua ole näköpiirissä vielä lähiaikoina.
Sen sijaan emme tunnu huomaavan, että saatamme itse kiirehtimisellämme aiheuttaa maailmanlopun. Vaikka koko planeetta ei ehkä loppuisikaan, nykyinen luonnon saastuminen ja ilmastonmuutos uhkaavat todella maapallon elinolosuhteita. Kaiken lisäksi kärsijöinä ovat ihmisten lisäksi myös useimmat eläin- ja kasvilajit.
Kiirehtien saavutettu maailmanloppu katkaisee kehityksen ja tutkimuksen, jolloin siitä onkin ollut pelkästään haittaa. Eläminen ohituskaistalla johtaa määränpäähän nopeammin.
Oletko koskaan kuullut kestävästä kehityksestä?
Kehitystä voidaan viedä eteenpäin myös siten, että otetaan etukäteen huomioon sen vaikutukset muunmuassa ympäristöön. Tarkemmin termiin puuttumatta on selvää, että tällainen kehitys ei pysty etenemään yhtä nopeasti kuin edes nykyinen melko nopea kehitys ja teollinen tuotanto. Sen avulla pyritään kuitenkin varmistamaan, että kehitystä voidaan jatkaa hyvin pitkään, eikä se aiheuta itsessään maailmanloppua tai edes merkittäviä haittoja.
Kestävällä kehityksellä halutaan tarjota myös tuleville sukupolville mahdollisuus kehittyä. Jotkut ehkä kiirehtivät omissa kehitysratkaisuissaan siksi koska pitävät omaa elämäänsä lyhyenä, mikä on hyvin itsekästä. Emme me pelkästään jätä planeettaa tuleville sukupolville, me lainaamme sitä lapsiltamme.
Raha ei ole tärkeää, kunhan sitä on riittävästi. Mutta "riittävästi" ei välttämättä tarkoita "niin paljon että siitä ei tarvitse pitää kirjaa". Järjetön rahanhimo ei ole tarpeen, sillä raha ei yksinään tee onnelliseksi. Raha ei yksinään tee mitään - oma toiminta on se jolla ihminen voi vaikuttaa kehitykseen.
Minusta Mozilla-projekti (keep up the good work, people!) on erinomainen esimerkki kestävästä kehityksestä. Maailmassa on useita www-selaimia, ja menestyneimmät ovat hyvin perinteisesti rakennettuja. Esimerkiksi Netscapen selainversiot ovat olleet toistuvasti hirvittävän bugisia, isoja ja hitaita, eivätkä edes toimi niin kuin pitäisi. Niitä on kuitenkin ollut saatavilla jo kauan, ja uusia versioita on tullut suhteellisen nopeasti. Tehokkuus on ollut päämääränä, ja firma on tehnyt voittoa.
Mozilla on kuitenkin uusi selain, joka nopean julkaisuaikataulun sijaan perustuu enemmän siihen että se on ohjelmoitu hyvin. Niinpä sen kehittäminen on kestänyt jo nyt julmetun kauan. Projektin voidaan katsoa alkaneen huhtikuussa 1998, ja beta-versiotakin odotetaan vasta keväällä 2000. Nykyiset testiversiot kuitenkin puhuvat puolestaan: odotettavissa on todellakin varteenotettava ja laadukas selain, jolla on myös julkaisun jälkeistä tulevaisuutta ja kehityspotentiaalia.
Jokainen voi vaikuttaa. Tuo mielipiteesi esille ja kerro mitä haluat. Tee päätöksiä ja valintoja elämässäsi ja työssäsi ajatellen seurauksia. Ota asioista selvää, ja vaikuta myös kulutustottumuksillasi - älä pelkää uusia ajatusmalleja. Ja mieti vähän ketä äänestät presidentiksi :)
Monta pientä kyllä saa äänensä kuuluviin suurtenkin joukossa. Tehdään yhdessä maailmasta parempi paikka.
© 11.12.1999, Olli Rantapuska