| Minusta. |
|
© 11.12.1999, Olli Rantapuska |
Mielipiteitä / Arvoton ihminen
Puhutaan väestöräjähdyksestä.
Ihmiset eivät ole eläimiä. Eläimet ovat luontoäidin lapsia, aktiivisia eliömuotoja jotka noudattavat luonnon lakeja ja kiertokulkuja. Ihminen sitävastoin haluaa ulos tästä kehdosta, ja vastustaa monella tavalla luonnon sääntöjä.
(Itsellemme me uskottelemme että eläimet eivät osaa ajatella, puhua tai toimia suunnitelmallisesti. Tämä on järjetön perustelu, koska emmehän me tiedä läheskään tarpeeksi eläinten maailmasta. Jospa ne osaavatkin puhua, mutta niillä ei vaan ole meille mitään sanottavaa.)
Olemme onnistuneet leikkimään kuningasta jo hetken aikaa. Kuninkaana oleminen ei kuitenkaan ole helppoa: vapauden lisäksi meille ilmestyykin yllättäen myös vastuuta ympäristöstämme. Päätökset ovat yhä vaikeampia, ja niillä on kauaskantoisia seurauksia. Osaammeko tehdä oikeita valintoja?
Ihmisten paineet ovat vielä pientä verrattuna ihmisten aiheuttamaan kuormaan. Koska ihmisellä ei nykyisellään ole (ehkä itsensä lisäksi) luontaisia vihollisia, ihmispopulaatio kasvaa melkoisen vauhdikkaasti. Tämä aiheuttaa kasvavan kuorman luonnolle, joka joutuu ylläpitämään yhä suurempaa määrää hyvinkin paljon raaka-aineita kuluttavia olentoja. Tämänhän me kaikki tiedämme, mutta kasvuun on ainakin yksi toinenkin syy.
Ihmiset pitävät toisistaan aivan mahdottomasti. Sitä halutaan pitää jotenkin inhimillisenä; ihmiset kiintyvät toisiinsa yksilöinä ja viettävät paljon aikaa yhdessä, enkä puhu pelkästään elämänkumppanista vaan koko tuttavapiiristä. Ihmiset oppivat elämänsä varrella tuntemaan paljon muita ihmisiä yksilöinä, ja kiintyvät niihin siinä määrin että surisivat jos menettäisivät näistä yhdenkin.
En voi kuitenkaan vastustaa tätä toimintaa, olenhan itsekin ihminen ja minulla on toivon mukaan edelleen kavereita :)
Moderni lääketiede etenee myös kiihtyvällä tahdilla. Lääketiede ja sairaanhoito ovat ihmisen suurimpia saavutuksia. Onhan hyödyllistä pystyä parantamaan sellaisia ihmisiä jotka ovat saaneet jonkin tappavan taudin, sillä ilman hoitoa menettäisimme yhden ihmisen tuttavapiiristämme.
Toisaalta jokainen ihminen kuuluu jonkun tuttavapiiriin, joten nykyisen käsityksen mukaan sairaanhoidon tulee olla yleistä ja yhtäläistä. Sairaalaorganisaatiot ovat valtavia, ja toimivat tehokkaasti, pelastaen monia ihmisiä varmalta kuolemalta.
Mutta vaikka sairaanhoitoa ei juuri kukaan suoranaisesti vastusta, se ei ole vailla varjopuolia. Sairaudethan ovat luonnollinen osa luonnon kiertokulkua. Ne pienentävät osaltaan populaatioiden kokoa, ja ainakin poistavat niistä heikoimmat yksilöt. Samalla luonnon kuorma pienenee populaation koon mukana.
Nyt kun ihmisiä herätetään väkisin henkiin sydänkohtauksien jälkeen ja jopa vaihdetaan elimiä jotta joku toinen voisi elää edes vähän aikaa vielä, tulisi kysyä, mitä itse asiassa tehdään?
Kehittynyt lääketiede muuttaa ihmisen luonnollista kehitystä. Sen sijaan että vanhat ihmiset kuolisivat pois tehden tilaa nuorille ja maailma pysyisi edes joten kuten tasapainossa, nykyään pidetään jopa ihmisiä hengissä täysin koneellisesti. Sairaalat täyttyvät vanhoista ihmisistä, eikä nuorille jää tilaa. Hoitokustannukset jäävät kuitenkin nuorten harteille.
Vanhojen ihmisten ylläpito vie muutenkin enemmän resursseja kuin nuorten. Kaikki resurssimme ovat alunperin luonnosta peräisin, mikä tulisi muistaa siinä vaiheessa kun tekee mieli viettää kulutusjuhlaa.
Ihmisen uusiutuminen hidastuu. Nuorissa on aina kuitenkin maailman tulevaisuus ja toivo, mutta silti maailmaa hallitsevat vanhat ja sairaat. En tarkoita välttämättä sitä että nuorten pitäisi tehdä vallankumous, vaan sitä että eläkeikärajaa pitäisi monilla aloilla alentaa.
Ylipäätään ihmisen luonnollinen kehitys hidastuu, ellei jopa pysähdy. Kohta vähäisetkin poikkeavuudet alkiossa johtavat lääkärin suosittelemaan aborttia - syntyvä ihminen ei olisi yleisesti hyväksi katsotun ihmismallin mukainen. Kehitystä ei pääse tapahtumaan, ja esimerkiksi laajoille sairausepidemioille ei löydy vastustuskykyä keneltäkään. Millaisia olisimmekaan tänä päivänä, jos evoluution olisi annettu tehdä työnsä rauhassa?
Toivottavasti emme koskaan pysty elämään ikuisesti, sillä se olisi ainakin nykyihmiselle aivan liian suuri houkutus.
Vaikka siis ihmisiä on aivan mielettömän paljon, ja lukumäärä kasvaa joka sekunti, ihmistä pidetään hyvin suuressa arvossa. Tämä arvokkuus johtaa ihmishengen varjelemiseen kaikilta mahdollisilta uhilta, ja yhdenkin hengen pelastamiseksi tehdään yksinkertaisesti mitä tahansa.
Ulkopuolisesta tämä näyttää varmasti naurettavalta.
© 11.12.1999, Olli Rantapuska