| Minusta. |
|
© 12.12.1999-12.08.2001, Olli Rantapuska |
Mielipiteitä / Ruostetta raudassa
Toimiessani erilaisten tietokonejärjestelmien ylläpitäjänä ja kotimittakaavassakin jo noin kymmenen vuoden ajan olen alkanut ihmetellä tietokoneiden komponenttien ja muidenkin teknisten laitteiden kehitystä. Näppituntumalla voisin sanoa, että tänä päivänä kaupasta ostettavat laitteet ovat jo melkein kertakäyttötavaraa.
Jokainen muodostakoon omat mielipiteensä, mutta tarjoan muutamia tosimaailman esimerkkejä eri laitteista. Minun ei tarvitse mainita ostopaikkoja tai edes laitemerkkejä, koska ongelmia on esiintynyt lähes kaikilla tahoilla. Loppuun olen kuitenkin kerännyt sellaisia nimiä jotka eivät ole vielä minun kuulleni pahasti käyttäytyneet.
Uutta konetta hankkiessa usein miettii mistä laite kannattaisi ostaa. Eri liikkeissä on erilaiset hinnat, mutta myös erilainen palvelu, ja toisaalta usein käytännön tasolla erilainen politiikka palautuksia ja valituksia kohtaan.
Mutta entä jos kone ei toimi kunnolla vaikka kuinka yrittäisi?
Tuttuni osti äskettäin merkkikannettavan, jolle kertyi hintaa lähes 30 000 mk. Laite oli Pentium II-tasoa, ja siihen kuului mm. sisäänrakennettuna 100Mbps verkkokortti ja modeemi. Kun kone ensimmäisen kerran purettiin pakkauksesta ja kytkettiin päälle, mitään ei tapahtunut. Hetken aikaa laitetta siinä pyöriteltyä huomattiin kuitenkin, että akku ei ole asennettu kunnolla - sen kiinnittämällä kone käynnistyi.
Laitteeseen oli esiasennettu Windows NT. Ihmetystä kuitenkin aiheutti se, että verkkokortin ja modeemin ajurit oli jätetty pois. Käyttöohjeissa ei puhuttu mitään tällaisesta, eikä niistä myöskään mistään selvinnyt minkätyyppinen verkkokortti tai modeemi koneessa olisi. Niinpä kone vietiin välittömästi takaisin myyjäliikkeeseen, pyytäen heitä asentamaan puuttuvat ajurit.
Kolmen tunnin tuhertamisen jälkeen huoltomies tunnusti, että ei saa ajureita asennettua. Valitteli että kortti ei tunnistu oikein. Piti siis tehdä kaikki itse.
Kiintolevyä selailemalla löytyi useampikin ajuripaketti, ainakin kolmelle eri verkkokorttimerkille. Internetissä valmistajan sivulla oli helpotukseksi imuroitavana tälle mallille pelkästään 3com-verkkokortin ajuri. Yrityksen ja erehtyksen kautta kuitenkin selvisi että koneessa ei ole mitään 3comia vaan Intelin Pro/100B.
Modeemia ei Windows löytänyt lainkaan. Mielenkiinnosta tutkimme koneen teknisiä tietoja ja avasimme koneen tarkistaaksemme että modeemi varmasti on sisällä. Kun ruuvasimme suojalevyn irti, kortti melkein pomppasi käsiimme. Epäillen että kortti ei ollut aikaisemmin aivan kunnolla kiinni, asettelimme sen uudelleen paremmin ja ruuvasimme kuoren kiinni. Nyt modeemi löytyikin.
Verkkokortti kyllä siis tunnistui, mutta verkko ei siitä huolimatta toiminut. Linkkiä ei saatu, eikä tieto kulkenut. Pitkällisten pähkäilyjen jälkeen kurkistimme vielä uudelleen aikaisemmin mainittuun korttilokeroon ja myös verkkokortin alle. Sieltä paljastui eristysteipillä peitetty liitin, joka silmämääräisesti sopisi verkkokortin alapuolella olevaan liittimeen. Irroitimme teipin ja kiinnitimme liittimen - ja tokihan verkko lähti toimimaan.
Summa summarum: kaupasta ostettua konetta ei ollut edes koottu valmiiksi asti, saati testattu.
PC-koneita on helppo päivittää uudempaa vaihtamalla vain osan sisuskaluista. Tällä tavalla harvoin pääsee halvemmalla pitkällä tähtäimellä, mutta saa kyllä mukavasti kokemusta laitteistopuolesta ja muutenkin oppii tuntemaan koneensa entistä paremmin.
Hankin uuden emolevyn erääseen koneeseen vuoden 1998 syksyllä (edellisestä emosta oli ide-ohjain hajonnut). Päivitetyn koneen nopeus oli varsin riittävä, ja kun vielä uusi emolevy oli yleisesti tunnettua merkkiä eikä suinkaan kaikkein halvin, oletin että näin ollen kone palvelisi vielä pitkään. Mutta eikö mitä: 13 kuukauden päästä, eli joulun alla 1999, kone alkoi kaatuilla jatkuvasti. Ongelma paikallistettiin emolevyn virransyöttöön, joten emo meni taas vaihtoon. Sopivasti juuri takuuajan päätyttyä.
Tuttavani hankki uuden varsin tehokkaan tietokoneen kesällä 2000. Alusta lähtien siinä esiintyi satunnaisia ongelmia: joskus kone ei käynnistynytkään virtanapin painalluksella, vaan käynnistämistä joutui yrittämään useamman kerran. Juuri ennen takuuajan loppumista kesällä 2001 koneen emolevy hajosi lopullisesti - tarkempi silmäily paljasti emolevyn muutaman kondensaattorin vuotaneen elektrolyyttinsä ulos. Emo oli ostohetkellä suosituinta merkkiä mitä myynnissä oli. Nähtäväksi jää, kestääkö takuuvaihdettu emolevy kauempaa kuin vuoden.
Tilasin uuden näytönohjaimen kesällä 1999. Kyseessä oli tunnettu merkkituote. Kokeillessani sitä kuitenkin huomasin että kuvassa on säännöllisiä pystysuoria raitoja. Vein kortin takaisin ja sain uuden, joka toimi hyvin - kuusi kuukautta. Tuon ajan jälkeen se poksahti niin totaalisesti että kone ei enää edes tunnistanut koko ohjainta. Kävin taas vaihtamassa kortin, ja sain muutaman viikon päästä uuden. Tämä on toistaiseksi toiminut (kop kop...)
Kiintolevytilaa aina tarvitsee. Hankin suuremman kiintolevyn myös kesällä 1999, kun vanha kolmevuotias levy hajosi. Uusi 14-gigainen levy kuitenkin naksui oudosti käytössä, aivan kuin lukupää osuisi kotelon seinämiin. Otin yhteyttä tekniseen tukeen, ja he vakuuttivat että mainitsemani naksuminen ei ole normaalia, ja että voisin vaihtaa levyn takuuna. Kävinkin sen vaihtamassa, mutta uusi kappale naksuu aivan samalla tavalla. En uskalla tallentaa sinne kovin tärkeää tietoa.
CD:t ovat käteviä tiedon tallennukseen. Valitettavasti on kuitenkin vaikeaa löytää kaupasta asema joka niitä
kunnolla lukisi. Tänä vuonna (1999) hankkimissani 48-nopeuksisissa cd-rom -asemissa oli pieni ongelma, jonka
vuoksi ne kaatoivat koneen aina kun niiltä yritti lukea dataa levyn pysähdyttyä kerran. Tähän sentään löytyy
valmistajalta päivitys, jonka jälkeen kone jumittuu vain pariksi sekunniksi.
Pari vuotta sitten
ostamassani 16-nopeuksisessa asemassa on ollut alusta lähtien jokin mekaaninen vika, ja se jumiuttaa koneen
myös yrittäessään avuttomasti saada levyä pyörimään kunnolla. Vielä vanhemmissa nelinopeuksisissa asemissa
alkoi puolen vuoden käytön jälkeen esiintyä samanlaisia ongelmia - kahdessa samanlaisessa asemassa suunnilleen
samoihin aikoihin.
Jos kone kaatuilee, kannattaa kuitenkin ensin tarkistaa laitteen tuulettimet. Prosessorien tuulettimet ovat edelleen monessa valmispaketissa hihnalaakeroituja, eivätkä kestä muutamaa kuukautta kauempaa. Kuulalaakeroidut yleensä kestävät, ainakin pystysuuntaan asennettuna. Kahdessa näkemässäni koneessa kummassakin vaihdettiin koko koneen virtalähde kaksi kertaa takuuaikana, syystä että sen tuuletin porautui kiinni akseliinsa (tuuletin makasi siis vaakasuorassa virtalähteen alla). Virtalähteet kuumenivat melkoisesti siinä vaiheessa kun tuuletin oli jumissa - yksi niistä hajosi kokonaan ilmeisesti tämän seurauksena.
Mainituista poweriongelmaisista koneista toisen korppuasemakin rikkoutui takuuaikana.
Meille hankittiin kotiin matkapuhelin joskus 1998 jouluna. Muutaman kuukauden päästä havaittiin, että se jumiutuu aina silloin tällöin niin pahasti, että edes virtanappi ei toimi. Resetointi hoituu poistamalla akun hetkeksi. Ongelma on kuitenkin se, että puhelin saattaa hyytyä kenenkään tietämättä, eikä tällöin vastaanota puheluita.
Erityisesti tässä kiinnittää huomiota yleiseen mielipiteeseen: ihmiset usein sanovat että heilläkin on joskus ongelmia puhelimensa kanssa, mutta että niiden kanssa oppii elämään. Ihmiset alkavat hiljaa hyväksyä että myös puhelimissa saattaa olla valmistusvirheitä, ja sille ei yksinkertaisesti voi mitään.
Valittakaa! Älkää hyväksykö viallisia tai huonosti toimivia tuotteita, sillä silloin seuraavat tuotteet ovat vielä huonompia. Kohta puhelimemme toimivat yhtä "hyvin" kuin tyypilliset tietokoneohjelmistot tänä päivänä.
Eipä juuri. Näihin en silti ole vielä itse menettänyt uskoani:
Ja todellakin, vanhassa vara parempi.
© 12.12.1999-12.08.2001, Olli Rantapuska