| Minusta. |
|
© 13.02.2000, Olli Rantapuska |
Mielipiteitä / Auto
Mikä on auto? Jokaiselle ihmiselle auto merkitsee hieman eri asiaa. Siinä missä kehitysmaissa tai vielä alkukantaisemmissa oloissa elävät eivät edes välttämättä tiedä mitä sanalla tarkoitetaan, teollistuneiden länsimaiden ihmisille sanan merkitys on selviö. Eri ihmiset kuitenkin mieltävät auton eri tavalla: joillekin se on apuväline kulkemiseen paikasta toiseen, toisille se on statussymboli, jotkut puuhastelevat autojen parissa vapaa-aikanaan ja monet työskentelevät autojen huollon tai myynnin vaatimissa tehtävissä.
Olemme tottuneet näkemään autoja ympärillämme, ja joskus olisikin syytä pysähtyä katsomaan kuinka paljon me olemme erityisemmin asiaa ajattelematta valmiit uhraamaan niiden eteen.
Autoa pidetään yhtenä ihmiskunnan merkittävimmistä saavutuksista, ja tokihan se onkin sitä. Höyrykone ja lopulta polttomoottori ovat vieneet ihmiskunnan kehitystä eteenpäin monella alueella, eikä sitä tarvitse kritisoida. Nykyajan suuntaus on kuitenkin se, että ihmiset haluavat oman henkilökohtaisen auton.
Kun olet saanut vakituisen työpaikan, tai lähtenyt opiskelemaan, sukulaisetkin jo olettavat että nyt pitää sitten hankkia auto jotta pääsee liikkumaan paikasta toiseen. Mutta miksi pitäisi sijoittaa mieletön rahasumma tuotteeseen jonka arvo putoaa heti ensimmäisen viiden minuutin sisällä tuhansia ellei kymmeniä tuhansia markkoja? Miksi pitäisi sitoutua maksamaan vakuutusmaksuja ja lainakorkoja vuosien ajan? Miksi ihmiset haluavat ostaa auton?
Minulle itselleni auto on selkeästi statussymboli. Kuvittelen myös, että monet muut ihmiset ajattelevat näin, koska auton ostamista on minusta vaikea perustella yksinomaan sillä, että pääsee liikkumaan helpommin. Vaatisi vain hieman viitseliäisyyttä opetella tehokkaasti käyttämään julkisia kulkuneuvoja, ja se tulisi todennäköisesti ajan myötä edullisemmaksi kuin auton ylläpito. Näin vaikka ottaisi huomioon mahdollisen omalla autolla matkustamisessa säästetyn ajan.
Minulla ei ole omaa autoa, enkä aio sellaista hankkia välittömässä tulevaisuudessa.
Maailmassa on noin 500 miljoonaa autoa. Autot ovat jo niin yleisiä ja arkipäiväisiä, että niiden käytöstä aiheutuvat rasitteet ja ongelmat on opittu pienestä pitäen hyväksymään. Tämä on huolestuttavaa, koska mainittuja haittapuolia on kasapäin. Palautetaanpa mieliin joitakin tosiasioita.
Tieliikenne on tähän mennessä tappanut 15 000 000 ihmistä. Tämä ei välttämättä ole huono asia, koska ihmisiä on joka tapauksessa riittävästi, mutta usein kärsivänä osapuolena ei ole autoilija itse vaan muut ihmiset. Jalankulkijat ja pyöräilijät eivät voi juuri puolustautua peltihirviöitä vastaan, varsinkaan jos auton kuljettaja on vielä humalassa. USA:ssa auto tappaa joka vuosi 6 000 jalankulkijaa.
Uusissa autoissa on tietenkin pyritty parantamaan turvallisuutta, mutta jotenkin tuntuu että turvallisuuden takaaminen kohdistuu lähinnä auton sisällä oleviin ihmisiin. Myös teiden turvallisuutta parannettaessa kiinnitetään eniten huomiota autoilijoiden turvaamiseen. Joitakin jalkakäytäviä ei talvisin edes aurata, saati hiekoiteta, mutta ajotien täytyy toki olla auki jotta autot pääsisivät kulkemaan.
Tasoristeyksissä autot ovat vaaraksi junille. Juna ei voi väistää, eikä käytännössä pysähtyä.
Jalankulkijana on joskus kerrassaan ärsyttävää katsella autoilijaa. Eräänä aamuna kävelin jalkakäytävää pitkin töihin, kun samaan aikaan viereissä pihassa joku istahti autoonsa ja käynnisti moottorin. Auto oli vanha, ja pölläytti ilmaan sellaisen savupilven että en tahtonut enää nähdä edes eteeni. Ilma oli kylmä ja kostea, mikä osaltaan pahensi tilannetta. Autoilija sitten itseensä tyytyväisenä kaarsi pihasta tielle ja lähti köröttelemään asioilleen, edes kiinnittämättä huomiota siihen että jalkakäytävällä olisi melkein voinut tukehtua hirvittäviin pakokaasupäästöihin.
Auto kuvastaa jo muodollaan välinpitämättömyyttä: edestä ja ulkoisesti se on viimeisen päälle suunniteltu miellyttämään silmää, jopa muistuttamaan ihmiskasvoja. Pakoputki on mahdollisimman piilossa, koska siihen ei itse tarvitse kiinnittää huomiota. Ilmaanhan voi päästää vaikka mitä kaasuja, nehän häviävät kauas pois silmistä aika nopeasti.
Katalysaattori vähentää vaarallisia päästöjä, mutta käytännössä vasta pitkillä matkoilla. Ja suomalaisen auton keski-iän ollessa yli kymmenen vuotta, tulemme valitettavasti näkemään, kuulemaan ja haistamaan vanhat moottorit vielä pitkään.
Pakokaasut eivät edes ole ainoa autosta syntyvä jäte. Auto itsessään on jätettä sen muutaman tai kymmenen vuoden jälkeen kun sitä ei enää voi käyttää. Uusimmat mallit on toki suunniteltu mahdollisimman suurelta osin kierrätettäväksi, mikä on sentään askel oikeaan suuntaan. Mutta kaikki merkit eivät ole yhtä hyvällä mallilla kierrätysprosentissa, ja vanhat autot ovat joka tapauksessa romua käyttöikänsä päätyttyä.
Autojen vanhat renkaat muodostavat todellisen ongelman. Renkaat kuluvat nopeasti sileiksi, ja ne joutuu vaihtamaan säännöllisin väliajoin. Käytettyjä renkaita ei voi käyttää oikein mihinkään, elleivät ihmiset halua ostaa uudelleenpäällystettyjä kierrätysrenkaita. Muutoin käytetyt renkaat joudutaan lähinnä varastoimaan ja ennen pitkää polttamaan.
Nykyihminen on jo niin urautunut autoilun maailmaan, että pysäköintialueita rakennetaan aivan mielettömästi kaikkialle. Mietipä hetki, kuinka paljon enemmän tilaa esimerkiksi asuinrakennuksille, tai vielä parempaa, viheralueille saataisiin jos parkkipaikkoja ei tarvitsisi tehdä nykyistä määrää.
Eivätkä nykyiset paikat edes riitä, koska eivät ole riittävän lähellä kohdetta. Niinpä autoja parkkeerataan vaikka mihin tien sivuun jotta ei tarvitsisi kävellä yli viittä metriä. Liikenteelle itselleen aiheutuvien vaaratilanteiden lisäksi muutkin tienkäyttäjät hukkuvat pysäköityihin autoihin.
Teitä levennetään ja kunnostetaan suurilla rahasummilla joka vuosi. Samalla ympäröivä luonto kärsii.
Öljy on jo sananakin vastenmielinen. Katoavana luonnonvarana meillä ei pitäisi olla varaa tuhlata öljyä, niin monikäyttöistä kuin se saattaakin olla. Nykyinen autoteollisuus on kuitenkin edelleen hyvin tuhlaavaa, koska öljy on tyypillisesti vielä halpaa ja pienikulutuksisten autojen kehittäminen kallista.
Viime aikoina on ollut hieman puhetta öljyn hinnan noususta. Se olisikin varsin terve ilmiö.
Harvemmin kuulee auton käyttöä kritisoitavan sosiaalisen kanssakäymisen latistumisella, mutta onhan selvää että autoilijana ihminen käyttäytyy muihin ihmisiin nähden aivan eri tavalla kuin esimerkiksi jalankulkijana. Monet muuttuvat ratin takana kiireisiksi ja vihaisiksi riskinottajiksi, jotka vähät välittävät muista tienkäyttäjistä. Autosta käsin on myös helppo näyttää tunteensa, koska niille ei tarvitse pelätä merkittävää vastinetta.
Etenkin kaupunkialueilla kävelykadut tarjoavat epäilemättä paljon ystävällisemmän ilmapiirin kuin ruuhkaiset risteysalueet.
Onko autosta sitten oikeasti jotakin hyötyä? Nykymaailmassa tietenkin on, sillä suurin osa erilaisista tavarakuljetuksistakin kulkee kumipyörillä. Ei liene toistaiseksi yhtä kätevää ja kattavaa tapaa kuljettaa tavaraa johonkin tiettyyn paikkaan. Toisaalta yhä suuremmiksi kasvavat liikenneruuhkat vaikeuttavat jo kuljetuksia joka puolella maailmaa.
Yhden ihmisen kuljetukseen ei kuitenkaan tarvita kokonaista autoa. Yksinäinen autoilija kuljettaa mukanaan vain valtavasti rautaa aivan turhaan. Tällainen egoautoilu tuhlaa energiaa ja sitä myötä luonnollisesti myös rahaa. Silti se on säälittävän yleistä.
Oletetaanpa että sinulla on kymmenen hedelmää ja kolmenkokoisia koreja. Miten veisit kaikki
hedelmät kotiin?
Nykyautoilijan tyyliin varmaan ottaisit kymmenen keskikokoista koria, yhden hedelmän jokaiseen, ja
taiteilisit kaikki korit käsissäsi hoippuen kotiovelle. Parempi ratkaisu olisi tietysti ottaa yksi
iso kori, johon kaikki hedelmät mahtuvat - eiväthän eri hedelmät valita vaikka olisivatkin samassa
korissa.
Ongelma ei siis niinkään ole auto itse, vaan se että autoja on aivan liikaa. Jos jokainen ihminen kulkisi kaikkialle omalla autolla, niin ei olisi pian enää tilaa astua autosta ulos. Meidän pitäisikin keskittyä ratkaisemaan liiallisen automäärän ongelmaa. Autosta on hyötyä, mutta ei jokaisella ihmisellä tarvitse olla omaa autoa.
On selvää että autoja käytetään vielä pitkään, etenkin jos niiden käyttö- ja hankintakustannukset laskevat. Suomessa on sentään alettu periä autoista käyttömaksua (joskin epäoikeudenmukaisesti vanhoista autoista pienempää) ja polttoaineen verotusaste on oikeutetusti korkea.
Tämä ei kuitenkaan välttämättä riitä. Auton hankkimisen ja varsinkin sen käyttämisen pitäisi olla niin hillittömän kallista, että yksityishenkilö tuntisi sen suorastaan rangaistukseksi.
Autolle pitäisi myös luoda yhä houkuttelevampia vaihtoehtoja. Entisestään tehostettu julkinen liikenne, uudet nopeat kaupunkienväliset junayhteydet ja nimenomaan työmatkoihin suunnitellut liikennöintivuorot muodostaisivat ennen pitkää varteenotettavan vaihtoehdon oman auton käytölle. Linja-autojen ja rekkojen suuremman koon vuoksi niihin voidaan rakentaa ympäristöystävällisempiä moottoriratkaisuja kuin tyypillisiin henkilöautoihin, ja ne pystyisivät liikkumaankin sujuvammin jos henkilöautoja olisi vähemmän.
Maassamme asutuksen keskittyminen pääkaupunkiseudulle on yksityisautoilun tukemaa lähiöitymistä. Jos kaupunkien välinen liikenne olisi nopeampaa, yritykset voisivat perustaa toimipisteitä helpommin myös muualle maahan. Melko käyttökelpoiset tietoliikenneyhteydethän ovat jo tänä päivänä olemassa. Autoilun vähentyessä tarvitaan vähemmän parkkialueita, ja niille voidaan rakentaa jotakin hyödyllisempää.
Kummalla mieluummin matkustaisit Rovaniemelle, omalla autolla vai luotijunalla?
Noin kaksi miljardia ihmistä käyttää autoa, ja loput neljä miljardia tuntuvat myös haluavan tämän mahdollisuuden. Jos seuraamme USA:n jalanjälkiä ja autojen omistajuus yleistyy maailmanlaajuisesti samalle tasolle, maailmassa on eräänä päivänä kolme miljardia peltilehmää.
Suomessa on yli kaksi miljoonaa henkilöautoa. Määrä on kaksinkertaistunut minun tähänastisena elinaikanani.
Autojen suuri määrä ei ole todella kehittyneen yhteiskunnan tunnusmerkki. Täytyy olla parempiakin tapoja siirtyä paikasta A paikkaan X.
© 13.02.2000, Olli Rantapuska