Kuudentena päivänä oli toisen Hassen järjestämän retken vuoro. Retki suuntautuisi Mallorcan vuoristoalueelle. Lähdön ollessa jälleen jo kello 8:30 söimme pikaisen aamiaisen ja astuimme bussiin.
Ensimmäinen pysähdyspaikkamme oli La Fioren lasitehtaalla. Lasia puhallettiin melkoisen kuumassa työympäristössä, suurten uunien ollessa aivan vieressä. Taitavasormiset miehet muovasivat lasia jos jonkinlaiseen asentoon ja muotoon. Pienet ja suuret esineet syntyivät tuossa tuokiossa. Tehdas on perustettu jo 1700-luvulla.
Tehtaan kupeessa oli tietysti myös tehtaanmyymälä, jossa oli erikoisia lasiesineitä. Ei kuitenkaan mitään kovin kummoista - samantyyppistä lasitavaraahan saa mistä tahansa.
Jatkoimme matkaamme Valldemossan vuoristokylään, jossa saimme kierrellä noin tunnin verran. Matkamuistomyymälöitä oli tietenkin vieri vieressä. Joissakin oli ihan mielenkiintoisiakin artikkeleita, kuten esimerkiksi 108-senttinen samuraimiekka, jonka olisi saanut itselleen 36 000 pesetalla (1260 mk).
Kylä vaikutti rauhalliselta, osittain koska autot olivat kiellettyjä kaupungin sisällä.
Seuraavaksi ajelimme Bunyolan pikkukylään, josta nousimme pieneen vuoristojunaan. Junanrata kulkee Palman kaupungista vuoristoon Solleriin, ja monissa paikoissa se on louhittu suoraan vuorten läpi. Matkalla oli täten useita tunneleita, joista pisin lähes kolmen kilometrin mittainen.
Puolen tunnin junamatkan jälkeen nousimme edelleen bussiin ja matkustimme Puerto de Solleriin syömään. Lounas koostui uunipossusta, ranskalaisista ja vihanneksista. Ruokailu kesti melko kauan, joten piipahdimme sen jälkeen vain lyhyesti läheisissä putiikeissa ennen paluumatkaa.
Vuoristoon kuuluu ilman muuta kapea serpentiinitie, ja palasimmekin pitkin saaren länsirantaa tällaista tietä ajellen. Monissa paikoissa tiukat käännökset ja kapeat kohdat tuottivat hieman vaikeuksia isolle bussille, varsinkin kun vastaan tuli sekä toisia busseja että henkilöautoja. Mallorcalla on valtavasti henkilöautoja, useimmat vuokra-autoja, mutta kooltaan ne ovat yleensä pieniä.
Matkan varrella pysähdyimme hetkeksi levähdyspaikalle, jossa oli samalla näköalatasanne suoraan Välimerelle. Näköpiirissä oli myös eriskummallinen reikäkallio, joka oli aivan erään saaresta ulkonevan niemen päässä.
Mallorcalla on paljon jylhiä vuoristomaisemia. Saaren korkein huippu, Puig Mayor nousee 1445 metrin korkeuteen merenpinnasta. Yli kilometrin korkuisia vuoria on useampikin, ja taloja on rakennettu suoraan vuorten rinteille. Maisemat olivat päätähuimaavat, ja filmiä kuluikin metreittäin. Kuvat eivät kuitenkaan tässäkään tapauksessa tee oikeutta kohteille.
Vuorilta tulimme alas taas Valldemossan kylän kautta, ja jatkoimme melko suoraviivaisesti hotelleihin saaren eteläosiin. Retkemme oli saatu päätökseen, ja oli aika sanoa hyvästit Mallorcan uljaille vuoristoille.
|
Viimeisen illan kunniaksi päätimme illastaa ulkona. Itse asiassa kyseessä oli espanjalaisittain päivällinen, koska se syödään maan tavan mukaan noin klo 20-23. Hotellin lähellä olevassa ravintolassa saimmekin runsaat annokset, aluksi ranskalaisia ja pääruoaksi kananrintaa erilaisilla kastikkeilla.
Iltayöstä kävimme vielä rannalla etsimässä simpukoita ja muita mereneläviä. Ranta oli hotellin luona kalliomainen, mutta ei sinänsä kiveä vaan jonkinlaista fossiilikerrostumaa. Mallorcan saarihan on noussut merenpohjasta jossakin historiansa vaiheessa, joten näimme todennäköisesti vanhaa merenpohjaa.
Rannalla vilisti monenlaista elävää, esimerkiksi muutamia pikkuruisia rapuja näimme juoksentelemassa ympäriinsä. Ne olivat kuitenkin niin rannan värisiä ja pieniä, että ylimalkaisesti katsoen ei niitä huomaisi lainkaan. Nopeasti ne myös kipittivät pieniin koloihin piiloon uhkaavaa kameraa :)
Viimeinen auringonlasku Välimerellä ikuistettiin tunnollisesti, sillä huomenna olisi jo lähtöpäivä.
|
© 11.07.2000, Rantapuska