Mallorca 1999

3. päivä: Lohikäärmeluolat

Kolmannen päivän pikaisen aamiaisen jälkeen lähdimme ensimmäiselle Hassen järjestämälle turistiretkelle kello 8:30. Retki suuntautui saaren itäosaan Manacorin kaupungin kautta Porto Criston tippukiviluoliin.

Lähdimme matkaan keräten mukaan matkailijoita eri hotelleista Santa Ponsan, Palma Novan ja Palman alueilta. Matkan kuluessa oppaamme kertoi varsin kattavasti ohikulkevien rakennuksien ja alueiden historiaa ja muuta mielenkiintoista taustatietoa.

Matkan varrella näkyi koko ajan tuulimyllyjä ja mantelipuita. Aikoinaan tuulimyllyjä on saarella käytetty kasteluveden pumppaamiseen viljelmille - nykyään saari kuitenkin elää turismilla, ja ne pellot jotka ovat vielä käytössä kastellaan sähköpumpuin. Monet viljelijät ovat kuitenkin kunnostaneet vanhat tuulimyllyt, ja niitä näkyy paljon teiden molemmin puolin.

Manacor ja Perlas Majorica

Saavuimme ensin Manacorin kaupunkiin, jossa pysähdyimme Majorica-helmitehtaalle. Helmiä on kolmenlaisia: aitoja, kasvatettuja ja ihmisen tekemiä, ja Majorica-helmiä pidetään ihmisen tekemistä maailman laadukkaimpina. Pääsimme näkemään itse vaihe vaiheelta kuinka helmien valmistus etenee.

Vierailun jälkeen päädyimme viereiseen tehtaanmyymälään. Kaupassa oli paljon erilaisia helmiesineitä, helminauhoja, korvakoruja, kaulaketjuja ja helmin koristeltuja kruunuja. Hinnat vaikuttivat verrattain edullisilta, esimerkiksi 18 karaatin kultakaulaketju helmellä ja kultatähdellä maksoi noin 6000 ptas (210 mk). Vastaavasti kultaisen ristin 8 helmellä ja 4 timantilla sai maksamalla 7900 ptas (277 mk).

Cuevas del Drach

Helmitehtaalta jatkoimme Porto Criston satamakaupunkiin, jossa saimme maistaa paikallista herkkua, mantelimaitoa. Maitoon sekoitettu manteli ja vaniljajäätelö on maultaan erinomaisen makea.

Yksi Mallorcan suosituimmista nähtävyyksistä on maanalainen tippukiviluolasto. Luolien katosta putoileva vesi muodostaa vähitellen pitkiä muodostelmia suolojen kasaantuessa samaan kohtaan. Tippukivet kasvavat noin senttimetrin 30 vuodessa, ja näissä luolissa suurimpien muodostelmien mittakaava liikkuu useissa metreissä. Valtavan laajat tunnelit maan alla on valaistu edustavasti, ja kosteat käytävät ovat hyvin vaikuttava kokemus. Valitettavasti luolissa ei saa valokuvata, ja myös videokamerat ovat kiellettyjä.

Luolat päättyvät maailman suurimmalle maanalaiselle järvelle, joka itse asiassa löydettiin vasta vuonna 1896. Järvi on 177 metriä pitkä ja keskimäärin noin 30 metrin levyinen, veden syvyyden vaihdellessa 5-8 metrin välillä. Vedessä lipuvista kynttilöin valaistuista veneistä soitettu musiikkikonsertti jää ikimuistoiseksi.

Ulkopuolella käveli toistakymmentä riikinkukkoa, osa puussa, osa maassa äänekkäästi huudellen. Suomalaisia pelargonioita löytyi myös suurempina versioina, noin 1,3 - 1,4 metriä korkeina kasvustoina.

Rotko

La Gruta -nimisessä maalaistalotyyppisessä ruokapaikassa nautimme alkupalana paikallista vihanneskeittoa ja varsinainen lounas oli espanjalaista juottoporsasta. Juomat sisältyivät hintaan, joten ruokailu tuli yhteensä varsin edulliseksi.

Lasten kanankoipiannos osoittautui aikuisten vastaavaa suuremmaksi, mutta alku- ja jälkiruoan kera aikuistenkin annos toki sammutti nälän.

Keramiikkaa ihmisille

Jatkoimme lounaspaikasta keramiikkatehtaan myymälään, jossa erilaiset matkamuistoesineet täyttivät hyllyt ja seinät. Monet olivat hyvinkin taitavasti tehtyjä ja houkuttelevan näköisiä, mutta kuitenkin pelkkiä matkamuistoja jotka jäisivät jälkeenpäin kirjahyllyyn pölyttymään.

Jotkut tuotteet osoittautuivat lisäksi jälkeenpäin täällä tehtaanmyymälässä hieman kalliimmiksi kuin Santa Ponsan kauppakadun pikkuliikkeissä.

Iltaohjelmaa

Retken jälkeen iltaohjelmamme tuli lähinnä televisiosta. Söimme jääkaapista leipää ja juustoa, jotka epäröinnin jälkeen osoittautuivat nekin aivan syötäviksi. Ne siis oli tietysti ostettu edellisenä päivänä läheisestä supermarketista, eivätkä olleet mitään arkeologisia kaivauksia jääkaapista :)

4. päivä: matkamuistoja >>